celebration

Press play*

While spending time in the Zoo of Saigon, which was totally crowded with kids running from one cage to another, I heard some glimpse of music from a nearby hut and peeked in. Suddenly I was in the middle of a some mysterious celebration. live music and singing surrounded by people more resembling to a close family. The room seemed rather dark and it looked like the people were sitting there since hours watching a ladyboy colorfully dressed with lots of makeup dancing on a small stage in the middle of the scene. It seemed like they were telling a story.

*

Saigonin eläintarhasta muistan perheet, jotka olivat vallanneet alueen joka ainoan vihreän tilkun piknikeilleen, sekä sinne tänne säntäilevät lapset. Eläimiä emme juuri nähneet, ne tuntuivat vetäytyneen jonnekin omiin oloihinsa hellepäivää viettämään. Ehkä ihan hyvä niin. Niinpä vaeltelimme polkuja pitkin ja satuimme pienelle talolle, jonka avoin ovi ja sisältä kantautuva musiikki kutsui kurkistamaan sisään. Talon ainoa huone oli jokseenkin hämärä ja täpösen täynnä ihmisiä kokoontuneina näyttävästi pukeutuneen ladyboyn ympärille. Jonkinlainen perhefestivaali käynnissä, musiikkia, puhetta, laulua ja tanssia niin paljon kuin pieneen tupaan mahtui.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

kauppa käy

Press play*

One thing that everybody comes across is shopping. Thousands, millions of stores and services. Once in a while there are also street sellers passing by, but also the mentality of the people could act like a swarm of agents, so that sitting in a coffee place, meaning in a chair near a street is actually the point where you get whatever you want. Whatever, and it will come to you! Many stationary shops use amplified sound in many ways, and for advertisement its quite a strong tool when one gets above the street sound level. So it has to be loud and then …informative… lets say lots of information in this audioexample!

*

Vietnamissa kauppa käy. Oli sitten kyse toreista, markkinoista, katukauppioista, pikku puodeista tai isoista kauppakeskuksista, kaikkea löytyy. Ja mikä on erityistä, se kaikki löytää sinut. Pyörien päälle kyhätyt kojut, seipään varassa roikkuvat korit, telineitä kantavat kauppiaat kauppaavat monenmoista, ja mainostavat kuuluvasti kulkiessaan. Isommat myymälät ovat satsanneet megafoneihin, ja se kuuluvuus, se on taattu..

Posted in Uncategorized | Leave a comment

monk calling

press play*

In Saigon we were staying on a rooftop room with a small terrace in the tourist district. Just opposite of us there was a beautiful building, a buddhist center, with a nice garden. As far as I can recall they were having about 3 ceremonies a day, even before we managed to get up. The bell was hit before the ceremony in always the same manner. During the ceremony which could last hours, we heard lots of mantras in pulsating rhythm going from slow to rather fast pace and merging with lots of outside noise and music from tourist bars or even a festival from the nearby park.

*

Saigonissa asuimme kattojen tasalla. Kadun toisella puolella oli kaunis vanha rakennus, jonka ylätasanteella oranssiin pukeutunut munkki kumautteli komeaa kelloa kaksi, kolme kertaa päivässä. Seurasimme parvekkeelta kuinka pieni joukko ihmisiä kerääntyi hyvin meditatiiviselta kuulostavaan rytmikkääseen seremoniaan. Ensimmäisen kerran kello kumahteli klo 04.30. Seuraavan kerran aamupäivällä, ja myöhemmin iltapäivällä kellon kilkatus ja rytmikkäät kuorossa lausutut mantrat sekoittuivat liikenteen hälinään ja kadulta kantautuvan jokapäiväisen elämän ääniin.

Posted in Uncategorized | 2 Comments

nervous system

press play*

The remarkable tight traffic of Saigon with its low sound of the thousands and thousands of motorbikes ( honda, suzukis, kawasakis…bumble bees) and their loud traffichorns, the attention beep. A few cars (taxis) or buses are peaking out of the soundscape with their airhorns and digital fx horns, incredible sci-fi. The speed of the vehicles and the randomness of direction they are heading to, makes it quite difficult for pedestrians to cross a street. But, who is actually walking? Chickens and tourists…

*

Saigonin kadut. Arvaamattomasti joka suunnasta syöksähtelevät moottoripyörät, jotka tekevät jalankulkijan elämän jännittäväksi, ja haasteelliseksi. Mutta kuka kaduilla nyt kävelisikään. Paitsi ehkä turistit ja kananpojat..

Posted in Uncategorized | 2 Comments

bluegrazz

press play*

 

One day I woke up to this Music coming from outside through the balcony, from the street, slowly getting louder and than vanishing again in the traffic noise. A blind woman singing and a blind man picking the guitar. Bluegrazz* Both getting dragged through the streets by a younger man holding the loudspeaker and selling lottery tickets with a small margin on top, at the same time. Their performance grabbed my attention without even seeing them and I managed to catch them up later on in the day on the street, buying a lottery ticket and not winning any millions but a sustainable earthed feeling hit me for the rest of the day.  If you see them in Saigon, let them play, buy a ticket, and win the lottery for them*

*

Aamulla Saigonissa heräämme kadulta kantautuvaan musiikkiin. Kurkottelemme parvekkeelta nähdäksemme kolmikon joka kiertää keskustan katuja. Sokea kitaristi, laulaja ja poika, joka myy arpoja.

Musiikki on paikallista folkia, “bluegrass”. Hienostuneempia versioita kuulee radiosta ja televisiosta. Mutta me olemme ihastuneet tähän kolmikkoon ja etsimme heitä iltapäivällä kaduilta. Viimein tärppää. Ostamme arvan. Monet ostavat. Aurinkolasienmyyjä neuvoo meitä tarkistamaan nettisivuilta voitot. No, meistä ei tullut miljonäärejä, mutta musiikki soi edelleen.

Posted in Uncategorized | 1 Comment

the race

press play*

After hours of cycling in the calm countryside we approached a bridge upon we suddenly realized that we landed in the center of a total new scenery, and also the reason why it was rather silent before.

People of nearby farming rice villages gathering for a rowing boat contest. Various groups were competing. The crowd cheered with everything they had by their hand, lead by a master of ceremony. Police man were guarding the bridge to keep it free. There was some energy in the air. Ecstatic.

*

Hiljainen on kylätie. Ei ketään missään. Kunnes. Tulemme sillalle joka vie yli joen, ja siellähän kaikki on! Soutukilpailut! Sekajoukkueet näyttävät edustavan lähitienoon pikku kyliä, ja kaikki kynnelle kykenevät ovat kerääntyneet joen varrelle heitä kannustamaan huutaen, hurraten ja meteliä pitäen. Megafonit pauhaa ja ilmassa on urheilujuhlan tuntua. Grillistä saa ostaa keitettyä maissia ja lihatäytteisiä pullia. Monella tuntuu olevan taskumatti povarissa.

Posted in Uncategorized | 1 Comment

magneetti

Press play*

Biking the dusty little roads. Rice fields, little villages, chickens and waterbuffalos on the way, many many schools with smiling kids, “hello, hello!” Man playing a vietnamese hilly-billy music and selling candies. But actually it was more us who became the local sightseeing every kid came to see..

*

Fillarointia pitkin punaisena pöllyäviä hiekkateitä. Riisipeltoja, pieniä kyliä, koiria kanoja ja vesipuhveleita, monen monta keltaista koulua ja hymyileviä lapsia, “hello, hello!” Mies portilla soittamassa paikallista hilly-billy musiikkia ja myymässä makeisia. Mutta se nähtävyys mitä kaikki muksut juoksivat katsomaan taisikin olla enemmän me kaksi valkonaamaa..

Posted in Uncategorized | Leave a comment