exorbital

listen*

In nowhere land around Hue, Vietnam. We were driving with our bikes through a village around noon. The air was boiling hot, the people standing in the shadow in their shops or sleeping except in one house where a huge celebration with a huge sound system was taking place . An intense moment. A crowd of people in a exorbital state.

*

Jossain keskellä ei mitään pyöräiltyämme pitkin pöllyäviä pikkuteitä, löysimme itsemme kylästä keskellä kuumaa keskipäivää. Viisaimmat pitivät päänsä varjossa, oli liian helteistä edes koirien haukotella. Vain yksi talo jaksoi pitää elämää ja kailotti raikuvaa riemua kylänraitille ämyreistään. Asetelma oli kuin jostain elokuvasta.

Advertisements
Posted in Uncategorized | 3 Comments

Hello!

press play*

 

Biking around the countryside near Hue, Vietnam. Two ladies biking by while we are recording the tube! … well, just imagine the sun is burning hot, the streets long and straight, your brain fried#

*

Pyöräretkellä maaseudulla Vietnamissa. Kaksi nauravaa naista pyöräilee ohi kun teemme äänikokeiluja betoniputken kanssa..

Posted in Uncategorized | Leave a comment

the train

press play*

 

The state owned Vietnam Railway is connecting Hanoi and Hoh chi Minh City (Saigon) has a average speed of about 30 km/h and was built by the french colonists, opened in 1936.

A kind of antique experience, beautiful landscapes passing by, roadcrossings with motorcycles waiting, the rattling and shaking and snoring. During the Trip from Hanoi to Hue the train we shared a cabin with two local businessmen. The train was full.

Planned is a new railway until 2020 which would allow speeds of 300 km/h. Not just the sonic difference can be imagined!

*

Vietnamin valtion rautatie kuljettaa matkalaisia maan halki pohjoisesta Hanoin kaupungista etelään aina Ho Chi Minh Cityyn, Saigoniin asti. Ranskalaiset rakennuttivat kiskot 1930-luvulla, ja rata on edelleen kuosissa. Vaihti tosin ei päätä huimaa, keskinopeus on 30km/h. Ehtiipähän nauttia maisemista.

Äänimaisema on myös kutkuttava. Keinuvassa tahdissa kiikkuen on mukava kuunnella kolinaa, jyskettä ja joskus kenties myös kämppäkaverin kuorsausta.. Yöjunat ovat parhaita. Tämä matka tehtiin Hanoista Huen kaupunkiin, makuuvaunun jaoimme kahden paikallisen miehen kanssa.

Tulevaisuudessa junamatka Vietnamin halki saattaa olla jotain muuta. Suunnitelmissa on uusi rata joka mahdollistaisi jopa 300km tuntivauhdin..

Posted in Uncategorized | 2 Comments

kukko kiekuu!

press play*

People in Vietnam wake up very early. Before the rooster I would say. We managed to wake up one morning 5.30 am and went out to see how people were making morning gymnastics by the river, streching and doing some exercise. Shops were opening, markets were full, people heading to the street cafés and restaurants for a morning coffee and the first noodle soup of the day.

And finally when the roosters wake up, you can hear them shouting Gooood Morning! from every corner. We have found roosters and chickens as many in cities as in villages. They are just everywhere, sometimes just as a sound.

These two roosters were recorded around one small lake in Hanoi. They were having some kind of dialogue over the lake. It was a very hot day, and the owner of one rooster was spitting cold water on the roosters head for a chill.

*

Ihmiset heräävät Vietnamissa ennen kukonlaulua. Ennen kuin kukko on ehtinyt henkeä vetäistä, väkeä virtaa jo kaduilla. Yritimme ottaa kiinni paikallisesta rytmistä eräänä aamuna klo 05.30. Kuljimme halki heräävän pikkukaupungin joenrantaan, jossa ihmiset venyttelivät ja aamuvoimistelivat. Kaupat ja torit olivat jo auki, ihmiset istuivat katukuppiloissa aamukahvilla tai nauttimassa päivän ensimmäistä nuudelikeittoa..

Ja kun kukot sitten viimein nousevat yhtäaikaa auringon kanssa, kiirii herätyshuuto korttelista toiseen. Kukkoja ja kanoja löytyy niin maalta kuin kaupungistakin. Ne mittailevat kaikessa rauhassa katuja ja kylänraitteja. Joskus niiden olemassaolosta kertoo vain ääni.

S. äänitti näitä kahta kukkoa eräällä pienellä järvellä Hanoissa. Ne tuntuivat käyvän jonkinlaista dialogia keskenään järven yli. Oli kirkas ja kuuma päivä, toisen kukon omistaja pärski vettä kukkonsa päälle vilvoittaakseen sen oloa.

Posted in Uncategorized | 5 Comments

the fishermen

Press play*

There is a lake in Hanoi called Ho Tay. One day we walked there, i was dreaming of putting my feet in the water. But. When i saw the water i changed my mind. It was rather a stinky dirty pond with dead fish lying upside down on the surface.

We walked along the coast, and i was surprised there were some fishermen. Could something live in this water? We stood still and waited with the fishermen.

Then, suddenly something happened. One fishing line got tighten. Was there a fish? A big fish? The man was pulling and sweating and pulling.. And then, we all realized; the hook was stuck in the bottom. Oh no, what next? The fisherman doesn´t look happy at all. He takes his shirt off, and he walks straight in to the water. He starts to swim, and he has to dive quite some time until he reaches the hook. There has gathered some crowd on the coast, waiting for the man. Finally he comes back, spitting the dirty water around, swearing (i guess, it happened in vietnamese though). The fishing continues, people go on, plastic swans on the other side have missed the whole show.

*

Hanoissa on järvi nimeltä Ho Tai. Eräänä päivänä teemme sinne retken, mieleni teke upottaa varpaani veteen. Mutta ei sitten kuitenkaan. Vedessä kelluu muovia ja muuta moskaa, pari pulleaa kalaa vatsa ylöspäin keinuu sen sottaisilla laineilla.

Kävelemme eteenpäin, ja yllätys yllätys, tapaamme kalastajia rantatörmällä. Onko tässä järvessä vielä jotain elämää? Päälle päin sitä ei uskoisi. Jäämme seuraamaan kalastajia, jos osaisin kieltä kysyisin että nappaako?

Kohta alkaa tapahtua. Yhden ongen siima kiristyy, mies nappaa siitä kiinni ja kiskoo. Kala? Iso kala? Mies kiskoo ja hikoilee ja kiskoo otsa kurtussa, ja pian se selviää; koukku on jäänyt kiinni pohjaan. Mitäs nyt? Mies ei näytä varsin tyytyväiseltä. Hän tempaisee paidan pois päältään ja kahlaa mutaiseen veteen. Koukku on pitkällä ja syvällä vedessä, ja mies joutuu sukeltamaan aikansa ennenkuin saa sen kiskottua irti. Rannalle on sillä aikaa kerääntynyt väkeä seuraamaan kuinka operaatio edistyy. Viimein mies kahlaa takaisin rantaan, sylkee ja pärskii vettä, kiroileekin kai (kaikki tapahtuu vietnamiksi, niin en voi olla asiasta täysin varma..) ja kalastus voi jatkua. Väki hajaantuu, kukin tahoilleen. Muovijoutsenien parvi kauempana kelluu tyynen rauhallisena kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Posted in Uncategorized | 7 Comments

brrrrmmm

Press play*

 

“Motobike?” That´s the first question you get asked when arriving in to Vietnam. Motobikes are all around. Everything goes with two wheels; whole family on one moto, dogs and pigs on the back seat go with the moto, everything you need goes with the moto.

And they are loud. They fill the city with brummm and beep and tuutuut! There are many kinds of  tuutuuts,  can be soft, can be loud, with many different rhythms. Beeping is a way of communicating. “Here i come!” It´s a warning, it´s a hello, it´s making the space around the one who is driving. Little space is needed, when motos come from all different directions. There is no “one way”. And still it functions. Tuutuu!

*

“Motobike?” Siinä ensimmäinen kysymys Vietnamiin saapuessa. Eikä se jää viimeiseksi. Täällä kaikki kulkee moottoripyörällä; koko viisihenkinen perhe yhden moottoripyörän päällä, koira tai sika takapakilla, kaikki mitä tarvitaan kulkee kahdella pyörällä.

Ja kaupunki täyttyy pörinästä, hurinasta, tuuttauksista ja tööt-töötistä. Torvet soivat pehmeästi tai varoittaen, monin eri rytmein. Se on tapa kommunikoida; “täältä tullaan!” tai se on vain tervehdys kaverille, varoitus turistille, ääni tekemässä tilaa kaaoksen keskellä. Jokainen raivaa itselleen tilansa kaduilla, joilla ajetaan joka suuntaan valoista piittamatta. Ja silti se jotenkin vain toimii. Tuutuut!

Posted in Uncategorized | Leave a comment